Säät suosivat vapunviettäjiä. Kiitos seurasta Hornhattulan poppoolle, jonka kanssa työväenjuhlasta muodostui kaikkea muuta kuin työläs. Mökillä paossa vietetty juhla oli täynnä auringon paistetta ja uusia seikkailuja… niin ihmisille kuin koirallekin. Mukana tohinassa olivat kummityttömme Lumi ja hänen kaksosveljensä Nooa. Mietimme pitkään josko otamme Myytä mukaan laisinkaan, mutta onneksi päätimme kuitenkin pakata myös koiran kimpsuineen ja kampsuineen reissuun. Myy ei aristellut lapsia pätkääkään tai haukahdellut niille, joten saamme olla erittäin tyytyväisiä. Pienet puolitoistavuotiaat saivat jopa istuksia koiran vieressä ja jokellella sille omiaan. Lumi uskalsi silittämäänkin koiraa, ja oikein nätisti sen tekikin! Tämä on taas yksi merkkipaalu epävarman koiran elämässä. Koska Myy ei ole koskaan “joutunut” tutustumaan pikkulapsiin, se on ruvennut vierastamaan niitä. Hyvä juttu, että tutustuminen näihin epeleihin meni näin kivuttomasti. Pointsit Myylle!
Myyn sai olla kolme päivää aurinkoisella pihamaalla. Vappupäivänä teimme pitkän lenkin pelloilla ja metsässä. Myy juoksi kuin hullu! Sillä taitaa olla aika hyvä kunto tällä hetkellä, sillä se tuntuu jaksavan juosta useampien tuntien lenkkejä ja vielä treenata kaiken kukkuraksi. Pelattiin pesäpalloa Kreivilän valtavalla pihalla ja Myy sai olla “pallotyttönä”. Se nautti tehtävästään täysin rinnoin ja teki varmasti pallonhakuretkillään vielä päivän toisen pitkän lenkin. Pallonpalautustekniikassa on muuten vielä hiomista…
Vappu menikin aivan liian hyvin… Siivoillessamme mökkeilyn jälkiä huomasimme koiran molemmissa poskissa turvonneen pahkurat. Myös lisääntynyt juominen ja pinkeä vatsanseutu sai meidät soittamaan Katille. Onneksi kuumalinja toimi ja saimme ohjeeksi suunnistaa Herttaan tsekkauttamaan ettei kyseessä ole pelätty kohtutulehdus. Minä tietysti heikkohermoisena huolestuin totaalisesti ja huristimmekin päätä pahkaa Herttoniemeen. Meille sattui todella mukava ja luotettavan oloinen eläinlääkäri Hanna Dyggve, joka tutki Myyn huolellisesti, vaikka poskien ja vatsan turvotus olikin jo laantunut huomattavasti. Mitään kummempaa ei löytynyt ja diagnoosi oli allerginen reaktio. Dyggve kutsui Myytä vesinokkaeläimeksi ja siltä se kyllä näyttikin. Koiraa tulee nyt seurailla, vaikkei mitään kummallista löytynytkään ja etenkin juomista ja pissailua tarkkailla. Onneksi sijaitsemme taas viikolla Katin kanssa samassa kunnassa! 
Itse epäilen allergisen reaktion aiheuttajaksi luuta, jota Myy järsi koko reissun ajan. Ennen se ei ole saanut kyseistä tuoreluuta, joten siitä voisi tulla iho-oireita.
Muuten, rakastuin sydänveriäni myöten läheisen tallin laiduntaviin hevosiin. Voi sitä riemua, kun kymmenen toinen toistaan kauniimpaa hevosta laukkaa tanner tömisten ympäriinsä! En ole koskaan ollut heppatyttö tai ratsastanut edes. Nyt sitä täytyy päästä kokeilemaan, ehdottomasti! Tuntui hienolta seistä paikallaan ja odottaa hevosten laukkaavan kovaa paikalle. Mahtavuutta!
Ai missä ylemmissä?)
