Joku cockeriharrastaja oli väittänyt kiven kovaan, että Canis-lehden koulutusartikkelissa esiintyvä koira olisi käyttölinjainen cockeri. Niin romuluisia ne eivät kuitenkaan ole. Silmä käteen – kyseessä on englanninsetteri!
kesäkuu 24, 2009
Treeneissä – ah!
Kyllä koiraharrastus on rentouttavaa ja raastavaa – täysin samanaikaisesti! Mikä muu urheilulaji (tai lajiperhe) koukuttaa niin täysin, ettei treeneissä yksinkertaisesti pysty ajattelemaan mitään muuta kuin seuraavaa siirtoa (no shakki ehkä sitten)? Rentouttavaa siis. Toisaalta, koiraharrastuksissa kaikki on kiinni niin pienestä, että onnistumisen sijaan monesti kohdataankin epäonnistumisia. Tämä taas raastaa monesti.
Myyllä oli jälleen neljän viikon juoksu: treenit, kokeet ja kisat peruuntui tämän takia ja nyt odotellaan elo-syyskuulle ennen kuin päästään mihinkään näyttämään taitojamme. Elokuun puoleen väliin asti olen erinäisillä leireillä ja muuten kiinni omissa puuhissa. Eikä aikaa treenaamisellekaan tunnu liikaa jäävän…
Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa toisen kimppatreeniryhmän kanssa kentällä. Paikalla kaksi valkkaria, malikka, Olga-cockeri, Sky-sprinkku, pieni heeleri ja kaksi espanjan vesikoiraa. Aika iso porukka siis ja kuten arvata saattaa, Myy haukkui lähes taukoamatta koko tunnin ajan. Silti saatiin paljon onnistuneitakin toistoja.
Seuraaminen – en tehnyt tätä kuin pari käännöstä ja askelia. Sekä koiralla että ohjaajalla meinasi mennä hermot…
Nouto – Janina käskytti ja koitettiin saada varastamista taas vähemmälle. Hyvältä näyttää häiriössäkin, mutta iloinen “käsky”-kommentti oli liikaa. Muuten hyvät toistot ja saatiin vauhtia palautukseen, kun tein välissä hyppynoutoa ja annoin koiran liikkua kapula suussa. Lisää tätä!
Este – AVO-hyppyä treenattiin ensin lähetyksellä alustalle etäisyys noin neljä metriä esteelle ja alusta neljä metriä esteen jälkeen.
Kaukot – Mahtavaa, että koira tarjoaa itse ylösnousua häiriössäkin! Ennen on mennyt ihan lukkoon tästä!!
Liikkeestä seis – Erinomainen ja vielä erinomaisempi etupalkalla eli pääkin pysyi paikallaan. Jee!
Tehtiinköhän muuta? Leikkiä, temppuilua hillitysti ja sen sellaista toki. Tosi kuuma sää ulkona. Johtuukohan siitä vai loppuneesta juoksusta pikkuinen hajamielisyys? Juhannus vietettiin Tammelan mökillä. Myy mukana – totta kai!
toukokuu 10, 2009
Treenejä, treenejä, treenejä – sitä se elämä on!
Kiitokset kaikille onnitteluista koetuloksen johdosta! Useampi on kysynyt mitkä ovat suunnitelmamme nyt, kun tavoitteet tälle vuodelle on jo saavutettu TOKOn osalta. Myy on ilmoitettu useampaan kokeeseen vielä keväälle. AVO-luokan koulutustunnus TK2 on seuraava tavoitteemme, mutta mielessä siintää jo voittajaluokan korkkaus kuluvan vuoden aikana. Katsotaan, minne asti ohjaajan rahkeet riittävät. Koska karu totuus on se, että vain treenaamalla saa tulosta, olemme käyneet ahkerasti kentällä. Vielä enemmän energiaa on mennyt koulutusjuttujen pohtimiseen: miten saan koiran toimimaan iloisesti ja varmasti koetilanteessa?
Kesän aikana treenataan (ainakin) kolmessa eri ryhmässä, kahta eri lajia. Tokossa osallistumme ALO/AVO-kimppatreeneihin ja Tiltu Antikaisen VOI/EVL-koulutukseen. Agilitya harjoittelemme Korhosen Maijun ryhmässä vahvana sivulajina. Ajattelin ilmoittautua vielä cockereiden tokoryhmään, mutta se tarkoittaisi sitä, että meillä olisi kolmet treenit saman illan aikana. Koira ehkä jaksaa, mutta ohjaaja ei taida.
Ne asiat, jotka ennen seuraavaa koetta tulee hioa kuntoon ovat luoksetulon stoppi, seuraamisen täyskäännös ja perusasennot pysähdyksessä, noudon palautuksen vauhti ja kaukojen eka nousu. Näitä ollaan hinkattu suuntaan ja toiseen, ja ihan hyvältä näyttää. Stoppi vaihdettiin käsimerkkiin, ja nyt se näyttää toimivan paremmin. Etäisyyttä ei ole kuin muutama metri, mutta koira on ostanut idean huomattavasti paremmin kuin äänimerkkiä koskaan. Tiltulta saatiin hyviä vinkkejä tämän harjoitteluun. Täyskäännöstä ollaan hinkattu oikealle ja vasemmalle. Oikealle kääntyessä koira vaikuttaa kääntyvän minun liikkeeni mukana, vasemmalle käännyttäessä ei olla vielä saatu askeleita sopimaan yhteen. Perusasennot paranee, mutta vielä on paljon töitä edessä… Noutoa ja kaukoja en ole vielä oikein miettinyt, joten treenausta on jatkettu vanhojen kaavojen mukaan.
Koekestävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Myy viritti itse itsensä viime kokeessa vain näkemällä noutokapulan. Sen voimalla se työskenteli kehässä, mistä en oikein tykkää. Nyt palkkaukseen pitää kiinnittää huomiota ja sen avulla koiralle tulee kertoa että a) sillä on jotain mitä odottaa ja b) se saa palkan vain oikein tehdystä työstä ja urakan jälkeen. Tiltu huomautti hyvin, ettei ole mitään järkeä palkata kasin suorituksista, toki koira alkaa niitä tarjoamaan. Eli palkka kympin suorituksista, jos koira tietää mitä siltä vaaditaan. Uusien juttujen opettamisessa homman nimi on aivan eri.
Agilitytreeneissä oli kivaa! On hyvä harrastaa jotain ilman sen suurempia tavoitteita. Jotta kuitenkin tälle vuodelle asetetut rimat ylitettäisiin, täytyy kai hankkia se lisenssi ja aloittaa ilmoittautuminen kisoihin… Voi ei!
